Hyytäviä hetkiä olikin paljon. Hämärtyvä kesäyö tarjosi
mitä mahtavimman tilaisuuden katsoa elokuvan, jonka aikana alkoi kammoksua juuri tuota
samaa yön tuomaa hämärää. Yhtäkkiä saattoi kuvitella ja nähdä ympärillään pimeissä nurkissa liikettä, kuulla ulkoa ääniä, ja tuntea katseen selässään. Aloin tarkistaa aina välillä, ettei
kukaan seisonut takanani. Vaikka katsoin taakseni, en siltikään
saanut rauhaa ajatukselta, että selkäni takana olisi joku.
Pelottava tunnelma ei
kuitenkaan kestänyt kokonaan elokuvan läpi. Ensimmäinen tunnelman rikkoja oli
vahinko. Pelottavan hetken jälkeen tuli kohtaus, missä tausta oli liitetty tietokoneella. Tämän ”ei niin hyvin tehdyn liitoksen”
huomasi oitis. Tämä oli harmi, sillä niinkin pieni juttu katkaisi tunnelman nopeasti.
Kuitenkin hyvin pian pelko palasi, ja vieläpä ehkä suurempana kuin aikaisemmin koko elokuvan aikana.
Elokuvan loppua täytyy
kuitenkin hieman epäillä. Onko lopussa tehty ”vastapalvelus” kuitenkaan se
oikea ratkaisu? Olisiko hän voinut tehdä jotain muuta?
Kannattaa varoa. Tällä
kertaa joku oikeasti tarkkailee.
The Woman In Black
Kyllä toi Woman In Black teatteriversiona pitää pelottavimman kokemukseni kärkisijaa! Leffaa en todellakaan uskalla kattoo. :S
VastaaPoistaHei, voidaan kattoo se yhdessä!! ;)
PoistaOlis varmaan hieno nähdä se teatterissa.
Hui kun pelottava tunnelma tässä postauksessa, tosi hyvin kirjotettu!;)
VastaaPoistaKiitos paljon! :) Hyvä että onnistuin!
PoistaHyi kamala en vois varmaan ikinä kattoo mitään kauhuelokuvaa D; pystyt varmaan pitää mielikuvituksen kurissa sitten kun meet nukkuun tai oot yksin ?
VastaaPoistaVooi, kunpa pystyisinkin! Katsoin muuten ennen tätä postausta Maman. Aloittaessani kirjoittaa The Woman In Black -postausta, nämä kaksi elokuvaa sekoittuivat, ja voin sanoa, että ainakin kaksi yötä nukuin huonosti.
Poistasulla on tosi kiva blogi, jään seurailee! leffat ja tv-sarjat kun kiinnostaa :)
VastaaPoistaKiitos! Toivottavasti jaksat pysyä matkassa mukana. :)
Poista