Every single time

Parhaimpia elokuvia ovat ne, jotka saavat katsojan koukkuun ja kadottamaan ajantajun.

Kuitenkin vain harva saa myös oikeasti katsojan epäilemään näkemäänsä. Tietenkin on elokuvia, joita katsoessa ei vain kykene tai haluaisi uskoa silmiään.

Jos nyt joku sattuisi kysymään elokuvaa, joka on onnistunut vaikuttamaan, kadottamaan ajantajun ja epäilemään näkemäänsä ja kuulemaansa, pystyisin kertomaan mielipiteeni yhtä nopeasti, kuin itse elokuva alkaa. The Imposter alkoi heti ensimmäisillä minuuteilla.  Jos kaipaa yllättävää ja kekseliästä tarinaa, mielestäni tämä on sellainen. Elokuva kannattaa vain napata, ja katsoa kylmiltään.

Ensimmäistä kertaa elokuvaa katsoessani, pystyin katsomaan sitä rauhassa parisenkymmentä minuuttia. Sen jälkeen en enää meinannut pysyä aloillani.

Aloin kiinnittää niin paljon huomiota elokuvan henkilöihin ja yhtä aikaa niin pieniin mutta niin vaikuttaviin asioihin, etten enää tiennyt mitä uskoa. Ehkä istuin lukiossa muutaman psykologian tunnin liikaa, sillä hälytyskelloni alkoivat soida tavalla, jota en ennen elokuvaa katsellessa ollut kokenut. En ollut lukenut elokuvan takakantta, joten nappasin kannen äkkiä pöydältä. Yritin pimeässä tihrustaa pientä tekstiä. Takakansi oli kuin minulle tehty - se ei paljastanut elokuvasta mitään, mikä ei olisi jo tullut esiin. Minun oli vain pakko istua aloillani ja keskityttävä elokuvaan.

Elokuva oli yhtä aikaa nerokas ja häijy. Se muutti koko ajan suuntaa ja muokkasi ajatuksia. Loppua kohden tultaessa, ei enää voinut tietää, mitä olisi enää uskaltanut ajatella, ja ketä uskoa. Ajatukset lentelivät, ja vaihtoehtoja tarinan lopusta oli lukuisia. Elokuvan loputtua kuvittelen olon helpottuvan.

Katsoin The Impostersin  ystävieni kanssa. Elokuvassa ei tarvitse pelätä sitä, että joku hyppää nurkan takaa, tai että tarvitsee muuten ylimääräisen housujen vaihdon. Jotain siinä kuitenkin oli, sillä eräs ystäväni ei missään tapauksessa halunnut enää jutella elokuvasta. Täytyy myöntää, että itsellekin tuli molemmilla katselukerroilla todella karmiva tunne, ja kylmän väreet kulkivat selkää pitkin. Elokuva toimii joka kerta.

Ystäväni kuitenkin joutuivat juuri siihen ansaan, mitä olinkin odottanut.  Tässä tapauksessa ansa oli manipulaatio.