Ei ole helppoa tää

Vaikkei olisi tehnyt mitään erikoista, kesäloma on irtiottoa ja lepoa varten. Sen takia se onkin parhainta aikaa nollata aivot, ja unohtaa varsinkin omat kömmellykset.

Nuo nolot hetket voi unohtaa helposti – nimittäin katsomalla toisten kohellusta.

(Näillä saa myös hyvät – ja kipeät - vatsalihakset!)

The Worst Week of My Life, 2004 (Vävypoika oon)

On päiviä, jolloin kaikki sujuu hyvin. Sitä onnistuu kuin taikaiskusta saamaan koripallon koriin 10 kertaa peräkkäin, tai näkemään Loch Nessin hirviön. Mutta kukaan ei ole tuolloin todistamassa tapahtunutta.  

Toisinaan on päiviä, jolloin mikään ei onnistu. Yhtäkkiä sitä kompastuu kengännauhoihin, tai parkkipaikalla kaataa viereen parkkeeratun moottoripyörän. Jostain syystä nämä päivät ovat niitä, jolloin todistajat ovat paikalla.

Toisen läsnäolosta hermostuneena, voivat muun muassa rentoutuminen ja järkevät keskustelut olla toiveunta. Yhtäkkiä sitä jää vain katsomaan suu auki heitettyään typerän vitsin. Onneksi nämä ovat yleensä vain yksittäisiä päiviä – toisin kuin Howardilla, jolla huono onni tuntuu seuraavan viikkoja. Hänen todistajinaan toimii tulevan vaimonsa sukulaiset.

Howard Steel (Ben Miller) kokee elämänsä kovimmat viikot

Howard Steel (Ben Miller) rakastaa tulevaa vaimoaan, ja haluaa todella luoda hyvän suhteen tämän vanhempiin. Häitä edeltävä viikko Melin (Sarah Alexander) vanhemmilla kuitenkin menee Howardin onnen sanelemana. Mitä nyt betonimyllyn kanssa sekoilemisesta tai vessanpöntön rikkomisesta - perhettähän tässä pian ollaan! Hyvän ensivaikutelman tekeminen ei yhtäkkiä olekaan niin helppoa.

Kannattaa varautua jollain, minkä alle hautautua tai kuoppalla, jonne kaivautua. Vaikka sarjassa mennään hieman yli tapahtumissa, tätä ei voi katsoa ilman suurta myötähäpeän määrää.

Komediasarjaa on tehty kaksi tuotantokautta, ja kolmiosainen jouluspesiaali The Worst Christmas of My Life (2006)

The Inbetweeners, 2008-2010  (Putoojat)

Jotta kouluarkeen laskeutuminen olisi mahdollisimman helppoa, seuraavalla sarjalla voi varautua koulumaailman lisäksi myös noloihin tilanteisiin.

Varsinkin uuteen paikkaan (ja kouluun) mennessä ensivaikutelma on kaiken aa ja oo. Aina se ei kuitenkaan ole helppoa.

Will McKenzie (Simon Bird) yrittää epätoivoisesti päästä toisten suosioon

Will McKenzie (Simon Bird) luottaa salkkuun ja siistiin ulkoasuun. Yksityiskoulusa pinttynyt huoliteltu tyyli ei kuitenkaan pure uuden koulun oppilaisiin. Häntä odottaakin vastassa vain nimilappu, josta yrittää päästä puhumalla eroon ja uudet lempinimet.

Kuitenkin välinpitämättömän opettajan pakottamana pitämään nimilappua, Will astelee luokkaan leuka ylhäällä. Luokkakaveri Simon (Joe Thomas) laitetaan pitämään hänestä huolta.

Innostuneena uudesta tuttavasta Will huomaa yhtäkkiä seuranneensa tätä erääseen teinipoikien kaveriporukkaan.

Will, Simon (Joe Thomas), Jay (James Buckley), Neil (Blake Harrison)

Will, Simon, Jay ( James Buckley) ja Neil (Blake Harrison) muodostavat yhden tavallisimmista kaveriporukoista, mitä vain voi olla. Nimittäin porukan, jossa mitään ei voi laskea varman päälle. Yhtäkkiä varmasta tyttöjen pokailu-illasta tuleekin ilta, jolloin ei ole muita mahdollisuuksia, kuin lainata kodittoman kenkiä.

Mikä sarjasta tekee kaikista parhaimman, on poikien elämän todenmukaisuus.

Siis, nauttikaa, ja ennen kaikkea naurakaa.

It's a late summer evening...

Pään nollausta kaivattaessa kauhuelokuvat saattavat olla yllättävän tehokkaita. Siis korkatkaamme kesäilta käyntiin kauhulla!

Yövartija (Nightwatch, 1997)

Ensimmäisenä iltana vanha yövahti esittelee Martinelle hänen uuden työpaikkansa, ja tunnin välein tehtävän kierroksen. Hänen lähdettyään, Martin Bells (Ewan McRegor) jää yksin vartiointikoppiin opiskelemaan. Paikoillaan istuminen ei ole helppoa. Ainoa seura on kurssikirjat, herätyskello, yöperhoset ja radio. Muulloin kaiken valtaa pimeys, hiljaisuus, pari uutta ruumista ja poliisien vierailut.

Tunnin päästä herätyskello soittaa hänen ensimmäisen kierroksensa merkiksi.

Ensimmäinen kierros yksin saa kävelemään varpaillaan. Varsinkin, kun kyse on sairaalan patologisesta laitoksesta. Vaikein kohta on käynnin leimaaminen ruumishuoneella, missä leimauspiste on huoneen päädyssä. Ainoa keino päästä pisteelle on kävellä ruumiiden ohi.

Jos jossain kohtaa amerikkalaisversion tunnelma ei nousekaan korkealle, voi silloin katsojan mielikuvitus pelastaa tunnelman. Tyhjyys, pimeys ja yksinäisyys saavat mielikuvituksen laukkaamaan. Pienet kolahdukset ja tuulen kohinat saavat yhtäkkiä suuren mittakaavan, ja radion äänten lomasta tuntuu kuuluvan muita ääniä. Helpotusta ei tuo kopissa Martinin selän takana oleva punainen hälytysvalo, joka johtaa ruumishuoneelta.

Yövartijana Martinin tulee pitää järjestys, ja tunkeilijat loitolla. Se ei kuitenkaan ole niin helppoa.

Pian häntä epäillään ruumishuoneelle tuotujen ruumiiden murhista, ja siellä tapahtuneista rikoksista.

Tanskalainen versio

Nattevagten (1994)

When a Stranger Calls (Kun tuntematon soittaa)

Pilapuhelut ovat niitä yksiä ärsyttäviä syitä, miksi tuntemattomaan numeroon ei vastata.

Jill Johnson (Camilla Belle) on puhunut yli puheaikansa, ja joutuu koulun juhlapäivänä lastenhoitajaksi. Hänen saapuessa perheen luokse lapset ovat jo nukkumassa, ja sisäkkö omassa huoneessaan. Rantatontilla isossa talossa, kaukana kotoaan, kännykätön Jill kuluttaa aikaansa perheen puhelimessa. Yhtäkkiä kynnys puhelimeen tarttumiselle kasvaa. 

Pilapuhelut, sekä tuntemattomasta numerosta tulevat puhelut ovat varmaan monille tuttuja. Kerran sellaisen uhriksi joutunut ei helposti vastaa kännykkään, sen soidessa uudelleen muutaman minuutin kuluttua. Varsinkin kännykän ruudulla näkyvä numero, joka ei ole yhteystiedoissa tai teksti ”tuntematon numero”, voivat aiheuttaa sydämen tykytyksiä ja kylmää hikeä.

Koska nämä ovat tuttuja asioita, elokuvan tilanteeseen myös samaistuu helpommin. Se tekee elokuvasta pelottavan. Myös ajatus suuresta talosta, kahden kerroksen lasi-ikkunoilla, on melko karmaiseva. Olo on kuin olisi näyteikkunalla muille. Ehkä tuntemattoman soittajankin pitäisi ryhtyä etsimään töitä. Sillä tälle soittajalle on luvassa kallis puhelinlasku.

än yy tee nyt: SUMMER

Onnittelut valmistuneille, koulunsa päättäneille, kesälomalle päässeille ja niille, jotka viettävät lauantaita! Nyt voi hetkeksi unohtaa murheet ja kiireet, ja vain nauttia tästä päivästä. Mahdollisista ristiriitaisista tunteista koulun loppuessa selviää vain huutamalla ja hyppelemällä kaduilla – koulutyöt on tehty!

Psycho (1960)

Paavo Pesusieni paavoilemassa

Koska kesä kolkuttelee jo ovella, sitä ei voi ohittaa edes blogissa.

Kesä on mitä mahtavinta aikaa käpertyä sohvalle porukalla, ja katsoa elokuvia.

Elokuvavalikoima on äärettömän laaja, sillä valoisat yöt sopivat mainiosti myös niiden pelottavampienkin elokuvien katseluun.

Niinpä ajattelin kesän aikana tuoda esille elokuvia, joita näin kesäpäivinä ja – iltoina voisi katsoa joko peiton alla peläten, tai lattialla nauraen ja mahasta kiinni pitäen

Vielä kerran; onnittelut ja hyvää kesää!

Päästetään (elokuva)kesä käyntiin!

Kortin takana on Elamilia <3