maanantai 30. joulukuuta 2013

Anpiliivipöl hulabaloo



Mitä jos naisten ja miesten roolit olisivatkin toisinpäin? Millainen maailma silloin olisikaan?

 
Enää ei tarvitse miettiä. Pirkka-Pekka Petelius ja Taneli Mäkelä ovat ottaneet haasteekseen esitellä elämän tästä kärjistetystä näkökulmasta. Ou Nou!  tarjoaa tilaisuuden kurkata tähän elämään.

Nyt voikin repiä sanakirjasta kohdan ”melodramaattisuus”. Käsite saa kohta aivan uuden merkityksen.

 

 
Tapio Rautakouran ja Reino Kurkelan elämät eivät ole sitä mitä niiden ehkä luulisi olevan. Ystävykset Tapio (Pirkka-Pekka Petelius) ja Reino (Taneli Mäkelä) ovat varsinainen yhdistelmä, mukaan luettuna heidän ystävänsä Jorma Härmälä (Vesa Vierikko). Näiden kolmen miehen ja heidän kumppaneidensa roolit ovat vaihtuneet. Miehet järjestävät hulabaloon, kun naiset keskustelevat kaivinkoneista.

Kristiina Halttu ja Taneli Mäkelä
 

Sarjan ensimmäiset jaksot osaavat ärsyttää hyvin paljon. Hahmot tuntuvat liian….mikä tää nyt on tää… kärjistetyiltä. Koko ajan tekee mieli hautautua peiton alle miettien, mikä maa mikä valuutta.

Alkujärkytyksen haihduttua ja hahmoihin tutustuttua, huomaa jotain hyvin pelottavaa. Yhtäkkiä tajuaa pitävänsä sarjasta - sarjaan rakastuu, salaa. Hahmojen käymät keskustelut vain ovat niin järjettömiä, ettei niille voi olla nauramatta. Myös yliliioitellut eleet ja puskasta tulevat kirkumiset ovat fabilooous.

Mia Liski ja Pirkka-Pekka Petelius
 

Jufenauta, kaikki kuitenkin alkaa vasta television kiinni laittamisen jälkeen! Yhtäkkiä huomaa toisten omaksuvan samoja maneereja. Tämä ei ole huono asia, sillä maneerit piristävät arkea aivan eritavalla. Ja nimenomaan muiden tekeminä nämä ovat vielä hauskempia.  Silti, voi kunpa tämä vaan jäisikin tähän – pahin on vasta tulossa.
 
Pahinta on se, että huomaa myös itse muistuttavansa tiettyinä hetkinä rakkaita hahmoja. Yhtäkkiä kädet saattavat heilua vallattomina, ja sitä saattaa huokaista, tai jopa kiljaista yhtä lujaa kuin Tapio. Tässä kohtaa alkaa armoton tarkkailu omia puheita ja käsien heilutuksia kohtaan. Tälle ei enää voi muuta kuin nauraa, sitten niin.


TERKKUJA!


 
 

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Pelottavaa nostalgiaa


Jatko-osilla ei aina ole hyvä maine. Varsinkin kun huomaa mainoksen kuudennesta jatko-osasta, tekee mieli purskahtaa itkuun keskellä katua.
 
 
 
Miten sitten pitäisi suhtautua jatko-osiin? Varsinkin kun kyseessä on vanha ja legendaarinen Monsterit Oy. Melkein koko lapsuus rakentuu tämän elokuvan ympärille. Täten kuvaa tästä elokuvasta ei haluaisi millään rikkoa. Monsterit Yliopistolla on siis suuret kengät täytettävinä.
 

 
 
Näin vanhempana sitä luulee tietävänsä kaikesta kaiken - varsinkin lastenelokuvien juonikaaren ennustamisen. Sitä istuu sohvalla myhäillen ja odottaa innolla näkevänsä, että on ollut oikeassa – jälleen kerran.  Kuitenkin, tällä kertaa joutui nielemään karun tappion.

 
Animaatiokin osaa yllättää.
 
Oikeastaan Masin ja Taren ystävyyden kehittyminen ei ollut yllättävää. Hyvin äkkiä valottui käsitys siitä, mitä heille tulisi tapahtumaan. Mikä elokuvassa oli yllättävää, oli loppu. Se oli kannustava, ja välitti hyvin viestin. Se oli vain……vau.
 
 
 
Disneyn tulo Pixarin kuvioihin aiheutti hieman epäilyksiä. Salaa sitä odotti Disneyn elokuvien tapaisesti loputonta laulukohtausta, tai että puskasta hyppäisi prinsessa tai prinssi. Olin kuitenkin varautunut siihen, etten tulisi kuninkaallisia näkemään. Varasuunnitelmana oli, että vuorostaan Masi hyppäisi valkokankaalle prinsessamekko päällään.
 
Olen kuitenkin oppinut matematiikan todennäköisyyskurssilla jotain. Tiesin, että todennäköisyys Masi-prinsessalle oli lähes olematon.
 
Noh…kuninkaallisilta vältyttiin (anteeksi spoilaus). Kuitenkin tuo jälkimmäinen ei ollut hirveän kaukaa haettu.
 
 
 
Oli hienoa nähdä hahmojen kehitys. Myös henkilöiden väliset suhteet alkoivat muokkautua siihen muotoon, mitä Monsterit Oy:ssä nähtiin.  Räähkän ja Taren erimielisyydet eivät siis johtuneetkaan Räähkän kateudesta Taren komiaa turkkia kohtaan. Masistakin nähtiin uusia ja jännittäviä puolia.
Kyllä niitä muitakin tuttuja näki, mutta ne täytyy jokaisen itse elokuvasta löytää.