Pään nollausta kaivattaessa kauhuelokuvat saattavat olla
yllättävän tehokkaita. Siis korkatkaamme kesäilta käyntiin kauhulla!
Yövartija (Nightwatch, 1997)
Ensimmäisenä iltana vanha yövahti esittelee Martinelle hänen
uuden työpaikkansa, ja tunnin välein tehtävän kierroksen. Hänen lähdettyään,
Martin Bells (Ewan McRegor) jää yksin vartiointikoppiin opiskelemaan. Paikoillaan
istuminen ei ole helppoa. Ainoa seura on kurssikirjat, herätyskello, yöperhoset
ja radio. Muulloin kaiken valtaa pimeys, hiljaisuus, pari uutta ruumista ja
poliisien vierailut.
Tunnin päästä herätyskello
soittaa hänen ensimmäisen kierroksensa merkiksi.
Ensimmäinen kierros yksin saa kävelemään
varpaillaan. Varsinkin, kun kyse on sairaalan patologisesta laitoksesta. Vaikein
kohta on käynnin leimaaminen ruumishuoneella, missä leimauspiste on huoneen
päädyssä. Ainoa keino päästä pisteelle on kävellä ruumiiden ohi.
Jos jossain kohtaa amerikkalaisversion tunnelma ei nousekaan
korkealle, voi silloin katsojan mielikuvitus pelastaa tunnelman. Tyhjyys,
pimeys ja yksinäisyys saavat mielikuvituksen laukkaamaan. Pienet kolahdukset ja
tuulen kohinat saavat yhtäkkiä suuren mittakaavan, ja radion äänten lomasta
tuntuu kuuluvan muita ääniä. Helpotusta ei tuo kopissa Martinin selän takana
oleva punainen hälytysvalo, joka johtaa ruumishuoneelta.
Yövartijana Martinin tulee pitää
järjestys, ja tunkeilijat loitolla. Se ei kuitenkaan ole niin helppoa.
Pian häntä epäillään ruumishuoneelle
tuotujen ruumiiden murhista, ja siellä tapahtuneista rikoksista.
Tanskalainen versio
Nattevagten (1994)
When a Stranger Calls (Kun tuntematon soittaa)
Pilapuhelut ovat niitä yksiä ärsyttäviä syitä, miksi
tuntemattomaan numeroon ei vastata.
Jill Johnson (Camilla Belle) on puhunut yli puheaikansa, ja
joutuu koulun juhlapäivänä lastenhoitajaksi. Hänen saapuessa perheen luokse lapset ovat jo nukkumassa, ja sisäkkö omassa huoneessaan. Rantatontilla isossa
talossa, kaukana kotoaan, kännykätön Jill kuluttaa aikaansa perheen
puhelimessa. Yhtäkkiä kynnys puhelimeen tarttumiselle kasvaa.
Pilapuhelut, sekä tuntemattomasta numerosta tulevat puhelut ovat
varmaan monille tuttuja. Kerran sellaisen uhriksi joutunut ei helposti vastaa
kännykkään, sen soidessa uudelleen muutaman minuutin kuluttua. Varsinkin
kännykän ruudulla näkyvä numero, joka ei ole yhteystiedoissa tai teksti ”tuntematon
numero”, voivat aiheuttaa sydämen tykytyksiä ja kylmää hikeä.
Koska nämä ovat tuttuja asioita, elokuvan tilanteeseen myös samaistuu
helpommin. Se tekee elokuvasta pelottavan. Myös ajatus suuresta talosta, kahden
kerroksen lasi-ikkunoilla, on melko karmaiseva. Olo on kuin olisi
näyteikkunalla muille. Ehkä tuntemattoman soittajankin pitäisi ryhtyä etsimään
töitä. Sillä tälle soittajalle on luvassa kallis puhelinlasku.
