Parhaimpia elokuvia
ovat ne, jotka saavat katsojan koukkuun ja kadottamaan ajantajun.
Kuitenkin vain harva
saa myös oikeasti katsojan epäilemään näkemäänsä. Tietenkin on elokuvia, joita
katsoessa ei vain kykene tai haluaisi uskoa silmiään.
Jos
nyt joku sattuisi kysymään elokuvaa, joka on onnistunut vaikuttamaan,
kadottamaan ajantajun ja epäilemään näkemäänsä ja kuulemaansa, pystyisin
kertomaan mielipiteeni yhtä nopeasti, kuin itse elokuva alkaa. The Imposter
alkoi heti ensimmäisillä minuuteilla. Jos kaipaa yllättävää ja kekseliästä tarinaa,
mielestäni tämä on sellainen. Elokuva kannattaa vain napata, ja katsoa
kylmiltään.
Ensimmäistä kertaa
elokuvaa katsoessani, pystyin katsomaan sitä rauhassa parisenkymmentä
minuuttia. Sen jälkeen en enää meinannut pysyä aloillani.
Aloin kiinnittää niin
paljon huomiota elokuvan henkilöihin ja yhtä aikaa niin pieniin mutta niin
vaikuttaviin asioihin, etten enää tiennyt mitä uskoa. Ehkä istuin lukiossa
muutaman psykologian tunnin liikaa, sillä hälytyskelloni alkoivat soida
tavalla, jota en ennen elokuvaa katsellessa ollut kokenut. En ollut lukenut
elokuvan takakantta, joten nappasin kannen äkkiä pöydältä. Yritin pimeässä
tihrustaa pientä tekstiä. Takakansi oli
kuin minulle tehty - se ei paljastanut elokuvasta mitään, mikä ei olisi jo
tullut esiin. Minun oli vain pakko istua aloillani ja keskityttävä elokuvaan.
Elokuva
oli yhtä aikaa nerokas ja häijy. Se muutti koko ajan suuntaa ja muokkasi
ajatuksia. Loppua kohden tultaessa, ei enää voinut tietää, mitä olisi enää
uskaltanut ajatella, ja ketä uskoa. Ajatukset lentelivät, ja vaihtoehtoja
tarinan lopusta oli lukuisia. Elokuvan loputtua kuvittelen olon helpottuvan.
Katsoin The
Impostersin ystävieni kanssa. Elokuvassa ei tarvitse pelätä sitä, että joku hyppää nurkan takaa, tai
että tarvitsee muuten ylimääräisen housujen vaihdon. Jotain siinä kuitenkin
oli, sillä eräs ystäväni ei missään tapauksessa halunnut enää jutella
elokuvasta. Täytyy myöntää, että itsellekin tuli molemmilla katselukerroilla
todella karmiva tunne, ja kylmän väreet kulkivat selkää pitkin. Elokuva toimii joka kerta.
Ystäväni kuitenkin joutuivat juuri siihen ansaan, mitä
olinkin odottanut. Tässä tapauksessa
ansa oli manipulaatio.
