Ei ole helppoa tää

Vaikkei olisi tehnyt mitään erikoista, kesäloma on irtiottoa ja lepoa varten. Sen takia se onkin parhainta aikaa nollata aivot, ja unohtaa varsinkin omat kömmellykset.

Nuo nolot hetket voi unohtaa helposti – nimittäin katsomalla toisten kohellusta.

(Näillä saa myös hyvät – ja kipeät - vatsalihakset!)

The Worst Week of My Life, 2004 (Vävypoika oon)

On päiviä, jolloin kaikki sujuu hyvin. Sitä onnistuu kuin taikaiskusta saamaan koripallon koriin 10 kertaa peräkkäin, tai näkemään Loch Nessin hirviön. Mutta kukaan ei ole tuolloin todistamassa tapahtunutta.  

Toisinaan on päiviä, jolloin mikään ei onnistu. Yhtäkkiä sitä kompastuu kengännauhoihin, tai parkkipaikalla kaataa viereen parkkeeratun moottoripyörän. Jostain syystä nämä päivät ovat niitä, jolloin todistajat ovat paikalla.

Toisen läsnäolosta hermostuneena, voivat muun muassa rentoutuminen ja järkevät keskustelut olla toiveunta. Yhtäkkiä sitä jää vain katsomaan suu auki heitettyään typerän vitsin. Onneksi nämä ovat yleensä vain yksittäisiä päiviä – toisin kuin Howardilla, jolla huono onni tuntuu seuraavan viikkoja. Hänen todistajinaan toimii tulevan vaimonsa sukulaiset.

Howard Steel (Ben Miller) kokee elämänsä kovimmat viikot

Howard Steel (Ben Miller) rakastaa tulevaa vaimoaan, ja haluaa todella luoda hyvän suhteen tämän vanhempiin. Häitä edeltävä viikko Melin (Sarah Alexander) vanhemmilla kuitenkin menee Howardin onnen sanelemana. Mitä nyt betonimyllyn kanssa sekoilemisesta tai vessanpöntön rikkomisesta - perhettähän tässä pian ollaan! Hyvän ensivaikutelman tekeminen ei yhtäkkiä olekaan niin helppoa.

Kannattaa varautua jollain, minkä alle hautautua tai kuoppalla, jonne kaivautua. Vaikka sarjassa mennään hieman yli tapahtumissa, tätä ei voi katsoa ilman suurta myötähäpeän määrää.

Komediasarjaa on tehty kaksi tuotantokautta, ja kolmiosainen jouluspesiaali The Worst Christmas of My Life (2006)

The Inbetweeners, 2008-2010  (Putoojat)

Jotta kouluarkeen laskeutuminen olisi mahdollisimman helppoa, seuraavalla sarjalla voi varautua koulumaailman lisäksi myös noloihin tilanteisiin.

Varsinkin uuteen paikkaan (ja kouluun) mennessä ensivaikutelma on kaiken aa ja oo. Aina se ei kuitenkaan ole helppoa.

Will McKenzie (Simon Bird) yrittää epätoivoisesti päästä toisten suosioon

Will McKenzie (Simon Bird) luottaa salkkuun ja siistiin ulkoasuun. Yksityiskoulusa pinttynyt huoliteltu tyyli ei kuitenkaan pure uuden koulun oppilaisiin. Häntä odottaakin vastassa vain nimilappu, josta yrittää päästä puhumalla eroon ja uudet lempinimet.

Kuitenkin välinpitämättömän opettajan pakottamana pitämään nimilappua, Will astelee luokkaan leuka ylhäällä. Luokkakaveri Simon (Joe Thomas) laitetaan pitämään hänestä huolta.

Innostuneena uudesta tuttavasta Will huomaa yhtäkkiä seuranneensa tätä erääseen teinipoikien kaveriporukkaan.

Will, Simon (Joe Thomas), Jay (James Buckley), Neil (Blake Harrison)

Will, Simon, Jay ( James Buckley) ja Neil (Blake Harrison) muodostavat yhden tavallisimmista kaveriporukoista, mitä vain voi olla. Nimittäin porukan, jossa mitään ei voi laskea varman päälle. Yhtäkkiä varmasta tyttöjen pokailu-illasta tuleekin ilta, jolloin ei ole muita mahdollisuuksia, kuin lainata kodittoman kenkiä.

Mikä sarjasta tekee kaikista parhaimman, on poikien elämän todenmukaisuus.

Siis, nauttikaa, ja ennen kaikkea naurakaa.