Joukko nuoria istuu
yöllä autiotalon tyhjässä olohuoneessa. He kertovat kummitustarinoita. Huone on
pimeä, vain täysikuun kajo loistaa ikkunasta valaisten lattiaa. Eräs nuorista
kertoo nähneensä kummituksen juuri kyseisessä huoneessa. Toiset katselevat
toisiinsa tuntien kylmän viiman niskassaan. Heidän silmänsä kiiltävät
odottamisesta. Yhtäkkiä he kuulevat askeleita ja ovi narahtaa. Sisään astelee Richard Wiseman, kylmäpäinen
yliluonnollisen karkottaja.
Telepatia, kummitukset,
yliluonnolliset kokemukset voivat tuntua joskus hyvinkin pelottavilta ja
todenmukaisilta. Kannattaakin ottaa tuolista kiinni, sillä pian kaikki
yliluonnollinen kuitenkin todistetaan vain omaksi mielikuvitukseksi.
Yliluonnollinen ilmiö – Totuus on jossain
sisällämme -kirja tarjoaa
monikerroksisen täytteen kannesta kanteen. Kirjassa esiteltävät juttutuokiot
siskosten ja kummituksen kanssa, sekä maailman kummallisimmat tarinat eivät kuitenkaan ole
mitään sen rinnalla, mitä tuleman pitää. Ne ovat vasta alkua. Sivut tarjoavat
ainutlaatuisen kokemuksen oppia jotain kerta kaikkiaan yliluonnollista.
Miten ennustajat tietävät kaiken toisista? Entäpä,
miten taikurit saavat lusikan väännettyä ajatuksen voimalla? Miltä ruumiista
poistuminen tuntuisi?
Tarinat kuolleiden
kanssa keskustelusta, yritykset sielun painon punnitsemisesta ja kertomukset
muista yliluonnollisista kokemuksista nostattavat kauhun tunnetta ja saavat
kylmänväristyksiä aikaan. Suurinta kauhun tunnetta eivät kuitenkaan luo
kummitukset vaan perustelut. Tapa, jolla Wiseman
perustelee, ja jolla hän saa lukijan uskomaan kirjoittamaansa, on jotain
yliluonnollista. Tämä tekeekin kirjasta kutkuttavan, eikä sitä haluaisi laskea
käsistään. Kirja on kuin oma pieni maailmansa, mikä avautuu kirjan kantta
raottamalla. Pian saattaa huomata oppineensa paljon uutta, ja jos jokin jää
mietityttämään, sitä kannattaa käydä kysymässä valloittavalta puhuvalta
mungoosilta, Gefiltä, joka on jo palannut omalta lomaltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti