Jatko-osilla ei aina ole hyvä maine. Varsinkin kun huomaa
mainoksen kuudennesta jatko-osasta, tekee mieli purskahtaa itkuun keskellä
katua.
Miten sitten pitäisi suhtautua jatko-osiin? Varsinkin kun
kyseessä on vanha ja legendaarinen Monsterit Oy. Melkein koko lapsuus rakentuu
tämän elokuvan ympärille. Täten kuvaa tästä elokuvasta ei haluaisi millään rikkoa.
Monsterit Yliopistolla on siis suuret kengät täytettävinä.
Näin vanhempana sitä luulee tietävänsä kaikesta kaiken -
varsinkin lastenelokuvien juonikaaren ennustamisen. Sitä istuu sohvalla
myhäillen ja odottaa innolla näkevänsä, että on ollut oikeassa – jälleen
kerran. Kuitenkin, tällä kertaa joutui
nielemään karun tappion.
Animaatiokin osaa yllättää.
Oikeastaan Masin ja Taren ystävyyden kehittyminen ei ollut
yllättävää. Hyvin äkkiä valottui käsitys siitä, mitä heille tulisi tapahtumaan.
Mikä elokuvassa oli yllättävää, oli loppu. Se oli kannustava, ja välitti hyvin
viestin. Se oli vain……vau.
Disneyn tulo Pixarin kuvioihin aiheutti hieman epäilyksiä.
Salaa sitä odotti Disneyn elokuvien tapaisesti loputonta laulukohtausta, tai
että puskasta hyppäisi prinsessa tai prinssi. Olin kuitenkin varautunut siihen,
etten tulisi kuninkaallisia näkemään. Varasuunnitelmana oli, että vuorostaan Masi
hyppäisi valkokankaalle prinsessamekko päällään.
Olen kuitenkin oppinut matematiikan todennäköisyyskurssilla
jotain. Tiesin, että todennäköisyys Masi-prinsessalle oli lähes olematon.
Noh…kuninkaallisilta vältyttiin (anteeksi spoilaus).
Kuitenkin tuo jälkimmäinen ei ollut hirveän kaukaa haettu.
Oli hienoa nähdä hahmojen kehitys. Myös henkilöiden väliset
suhteet alkoivat muokkautua siihen muotoon, mitä Monsterit Oy:ssä nähtiin. Räähkän ja Taren erimielisyydet eivät siis
johtuneetkaan Räähkän kateudesta Taren komiaa turkkia kohtaan. Masistakin
nähtiin uusia ja jännittäviä puolia.
Kyllä niitä muitakin tuttuja näki, mutta ne täytyy jokaisen itse elokuvasta löytää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti