Nykyään kaikkialla aina
kerrotaan, kuinka markkinoilla on taas ”uusi huippusuosittu tv-sarja”.
Kuitenkin jossain vaiheessa saattaa tulla olo, että tämä uusi sarja on jälleen
kerran edellisen ohjelman toistoa. Etenkin saman genren sarjat voivat toistaa
toisiaan hyvinkin paljon. Vaikka tietenkin mm. poliisisarjat vaativat aina
vähintään sen yhden murhan ja romanttiset ohjelmat sen kolmannen tai neljännen
pyörän parisuhteeseen. Kysymys
kuuluukin, miten tällaiseen suosioon päästään, jos ohjelma toistaa edeltäjiensä
juonen käänteitä, tai historiikkia.
Britanniasta kuitenkin
on noussut esille eräs televisiosarja. Broadchurch on erilainen,
verrattuna brittien aikaisempiin tuotoksiin. Tarinan kerronta nimittäin on
erilaista.
 |
|
Charlotte Beaumont roolissa Chloe Latimer
|
Tarina on jotain hyvin
mielenkiintoista. Ohjelmassa tapahtuu koko ajan, ja jokainen hahmo tuntuu joka
minuutti entistäkin epäilyttävämmältä. Varsinkin ensimmäisen jakson kohtaus,
jossa esitellään hienovaraisesti monta hahmoa, on nerokas. Sitä katsoessa ei
edes välttämättä tajua, kuinka paljon informaatiota kohtaus antaa heti
ensikättelyssä.
 |
| Jodie Whittaker roolissa
Beth Latimer,
Andrew Buchan roolissa Mark
Latimer
|
Henkilöhahmot on
rakennettu hienosti ja he ovat mielenkiintoisia. Jokseenkin, eräät hahmot, ja
heidän tapansa käsitellä asioita mietityttävät. Etenkin poliisihahmot tekevät
vaikutuksen jo heti ensimmäisessä jaksossa. Kerrankin he tuntuvat omaksuvan
edes kaukaisesti tunteita muistuttavia mielentiloja. Harvoin televisiosarjassa
näkee, kuinka poliisille tekee tiukkaa lähestyä ruumista. Kaikenlainen ahdistavuus
on kerrankin saatu välitettyä, ja se on vieläpä jokseenkin toden tuntuista.
Tekijät ovat olleet tietoisia, mitä katsojat ovat halunneet. Tai ainakin mitä
itse olen ohjelmalta halunnut.
 |
|
David Tennant roolissa DI Alec Hardy
|
 |
| Olivia Colman roolissa DS Ellie Miller |
Tarinan kerronta ei
pidä vain sisällään hyvin tai hyvin huonosti kirjoitettua käsikirjoitusta. Se tarkoittaa paljon muutakin. Eräs osapuoli
tarinan kerronnassa on teknillinen puoli ja sen toteutus. Vanhat ja tutut tavat
tehdä televisiosarjaa voivat olla helppoja ja varmoja, ja niitä voi olla
mielekästä käyttää. Teknillinen toteutus ei kuitenkaan ole vanhaa totuttua
brittityyliä. Se pitää mielenkiinnon yllä ja katsojan hereillä. Sulavat kameran
liikkeet, erilaisia tarkennuksia, jokseenkin hyvin epätarkat taustat,
pelkistetyt kuvauskohteet, pitkät ja yhtenäiset otokset ja kultaisen
leikkauksen rikkominen, ovat vain niin erilaisia muutoksia, ettei niihin voi
olla kiinnittämättä huomiota. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö nämä
toimisi. Päinvastoin. Samalla ne tuovat synkän tarinan kerrontaan myös
tietynlaista keveyttä ja ilmavuutta. Kuvaustyyli myös kertoo hahmojen
tunnetiloista. Kameran liikkeet korostavat, ja tuovat tunteisiin elävyyttä ja
eri tasoja. Myös erilainen musiikki vaikuttaa erilailla. Se on hyvin synkkää, ja välillä jopa aavemaista. Samalla musiikki synkentää tarinaa ja antaa enemmän
tukea ahdistavuudelle.
